Tasan vuosi sitten elämäni muuttui hetkessä. Viiden vuoden suhde loppui. Tämän ei pitänyt tulla yllätyksenä kun merkkejä lopusta oli tullut, mutta kyllähän se yllätti. Viisi vuotta on pitkä aika. Siinä kerkeää tottumaan heräämään toisen viereltä ja jakamaan kaikki ilot ja surut. Pelkäsin muutosta minkä tämä ero tuo elämääni.
Ensimmäistä kertaa elämässäni muutin yksin asumaan ja kaikki muuttui. En osanut tehdä itselleni ruokaa kun olin tottunut tekemään kahdelle. Yhtäkkiä pyykkiä oli puolet vähemmän ja siivoamista ei tullut kun kukaan ei sotkenut. Eikä kukaan ollut jakamassa sitä joka päiväistä arkea kanssani. Eikä viekkua, johon iltaisin käpertyä nukkumaan.
Tunsin itseni todella yksinäiseksi, vaikka lähelläni oli paljon ihmisiä, jotka välittivät. Ajattelin, että tämmöstä se nyt tulisi olemaan koko loppuelämäni.
Sitten joulun alla tinderiä selailessani löysin sen miehen joka vei jalat altani.Hänen kanssaan kaikki oli niin erillaista ja ajattelin, että tässä olisi nyt "se oikea". Huomasin olevani todella onnellinen moneen vuoteen.
Hän auttoi tajuamaan kuinka elämäni oli ollut monen vuoden aikana jymähtäneenä paikoilleen. Olin työpaikassa, jonka piti olla vain hetken työ ja josta en edes pitänyt. Olin ollut suhteessa, jossa ei enään pitkään aikaan ollut rakkautta. Kaikki elämässäni oli ollut monta vuotta tasapaksua. En nauttinut elämästä vaan pelkästään elin sitä. Tuntui kuin olisin ollut monta vuotta jossain piilossa ja nyt vasta pääsin sieltä pois, nauttimaan elämästä.
Muutuin todella paljon kun olin hänen kanssaan. Sain pikku hiljaa sitä omaa itseäni takasin, jonka olin hävittänyt monen vuoden aikana, mutta silti tuntui etten ollut täysin ehjä suhteeseen. Tajusimme, että aika oli täysin väärä vaikka välittimme toisistamme todella paljon, joten jatkoimme ystävinä. Välitän hänestä edelleen ja vaikka aika olisikin nyt oikea, emme pystyisi enään palaamaan entiseen. Se ei tuntuisi enään luontevalta. Hän on silti mukana jokapäiväisessä elämässäni.
Tällä hetkellä elämässäni on myös yksi toinenkin tärkeä mies, jonka tapasin syntymäpäivänäni. Tunsin samantien jonkinlaisen vahvemman yhteyden häneen. Olen oppinut tuntemaan hänet 5kk aikana todella hyvin ja hänestä on tullut todella tärkeä. Emme valitettavasti seurustele, vaikka ihastuin häneen ensisilmäyksellä. Uskon, myös ettei tunne ole yksipuolinen.
Nyt olen miettinyt monta päivää kuinka elämäni on muuttunut vuoden aikana. Olen muuttunut ihmisenä todella paljon. Entinen materialisti on oppinut, ettei raha tuo onnea. Oppinut nauttimaan niistä pienistä asioista elämästä. Olen uskaltanut olla omaitseni, vaikka muut eivät siitä pitäisi. Olen jättäny työpaikkani ja päättäny lähtemään opiskelemaan. Kuljen myös nykyään 30kg kevyempänä ja takkutukkana.
Elämääni on myös tullut monia uusia ihania ihmisiä, joita ilman en voisi nyt enään elää.
Myönnän, että vuoden aikana on mennyt välillä ehkä liiankin lujaa, mutta nyt mä lupaan rauhoittua. Ainakin hetkeksi.
Ensimmäistä kertaa elämässäni muutin yksin asumaan ja kaikki muuttui. En osanut tehdä itselleni ruokaa kun olin tottunut tekemään kahdelle. Yhtäkkiä pyykkiä oli puolet vähemmän ja siivoamista ei tullut kun kukaan ei sotkenut. Eikä kukaan ollut jakamassa sitä joka päiväistä arkea kanssani. Eikä viekkua, johon iltaisin käpertyä nukkumaan.
Tunsin itseni todella yksinäiseksi, vaikka lähelläni oli paljon ihmisiä, jotka välittivät. Ajattelin, että tämmöstä se nyt tulisi olemaan koko loppuelämäni.
Sitten joulun alla tinderiä selailessani löysin sen miehen joka vei jalat altani.Hänen kanssaan kaikki oli niin erillaista ja ajattelin, että tässä olisi nyt "se oikea". Huomasin olevani todella onnellinen moneen vuoteen.
Hän auttoi tajuamaan kuinka elämäni oli ollut monen vuoden aikana jymähtäneenä paikoilleen. Olin työpaikassa, jonka piti olla vain hetken työ ja josta en edes pitänyt. Olin ollut suhteessa, jossa ei enään pitkään aikaan ollut rakkautta. Kaikki elämässäni oli ollut monta vuotta tasapaksua. En nauttinut elämästä vaan pelkästään elin sitä. Tuntui kuin olisin ollut monta vuotta jossain piilossa ja nyt vasta pääsin sieltä pois, nauttimaan elämästä.
Muutuin todella paljon kun olin hänen kanssaan. Sain pikku hiljaa sitä omaa itseäni takasin, jonka olin hävittänyt monen vuoden aikana, mutta silti tuntui etten ollut täysin ehjä suhteeseen. Tajusimme, että aika oli täysin väärä vaikka välittimme toisistamme todella paljon, joten jatkoimme ystävinä. Välitän hänestä edelleen ja vaikka aika olisikin nyt oikea, emme pystyisi enään palaamaan entiseen. Se ei tuntuisi enään luontevalta. Hän on silti mukana jokapäiväisessä elämässäni.
Tällä hetkellä elämässäni on myös yksi toinenkin tärkeä mies, jonka tapasin syntymäpäivänäni. Tunsin samantien jonkinlaisen vahvemman yhteyden häneen. Olen oppinut tuntemaan hänet 5kk aikana todella hyvin ja hänestä on tullut todella tärkeä. Emme valitettavasti seurustele, vaikka ihastuin häneen ensisilmäyksellä. Uskon, myös ettei tunne ole yksipuolinen.
Nyt olen miettinyt monta päivää kuinka elämäni on muuttunut vuoden aikana. Olen muuttunut ihmisenä todella paljon. Entinen materialisti on oppinut, ettei raha tuo onnea. Oppinut nauttimaan niistä pienistä asioista elämästä. Olen uskaltanut olla omaitseni, vaikka muut eivät siitä pitäisi. Olen jättäny työpaikkani ja päättäny lähtemään opiskelemaan. Kuljen myös nykyään 30kg kevyempänä ja takkutukkana.
Elämääni on myös tullut monia uusia ihania ihmisiä, joita ilman en voisi nyt enään elää.
Myönnän, että vuoden aikana on mennyt välillä ehkä liiankin lujaa, mutta nyt mä lupaan rauhoittua. Ainakin hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti