Kotona

Hetki on vierähtäny kun viimeksi kerroin sisustuksesta. Taisi olla viime tammikuussa kun laitoin siitä kuvia tänne. Syy taitaa olla se, että innostus sisustukseen on hiipunut. Elämässä arvot muuttunu niin paljon, ettei sisustaminen ole tuntunut enään omalta jutulta. Olin ennen todella materialistinen ihminen (ainakin omasta mielestä) ja se näkyi rahapussissa ja sisustuksessa. Nyt en ole ostanu uusia sisustus juttuja vaan koittanut pelkistää sisustusta myymällä tavaraa pois. 

Nyt laitan kavereiden pyynnöstä kuvia tämän hetkisestä sisustuksesta, vaikkakin se tulee tässä lähiaikoina muuttumaan. Ainakin värimaailman uudistan.

E T E I N E N

Eteiseen ei oo paljon muutoksia tullut. Naulakkoon on vaan kerääntynyt enemmän laukkuja.

S E  I SO  H U O N E

Täällä taas on järjestys vaihtunut kunnolla. Sänky vaihtunut isompaan ja ruokapöytä hävinnyt tuoleineen. Myös sisustus esineet vähentyneet ja vaihtaneet paikkoja.

Muumeja löytyy edelleen, vaikka innostus keräilyyn onkin lopahtanut. Varmaan pitää kohta puoliin alkaa karsimaan niitä sisustuksesta pois. 

Vanha sänky sai jäädä ajamaan sohvan asiaa.

Olen myös kyllästynyt näihin liiloihin vallilan kelohonka verhoihin. Ne lähtevät heti vaihtoon kun löydän tilalle oikeanlaiset. 

Uudet verhot tulevat olemaan vihreän sävyiset. Samalla sisustus tyynyjen päälliset vaihtuvat mustasta värikkäämpiin.

Muumit <3

Uusi sänky odottaa vielä päiväpeittoa. Tosin en ole varma tarvitseeko se sitä.

K E I T T I Ö

Keittiössä ei muutoksia ole paljon tapahtunut, paitsi tuolit laitoin tuohon tason alle, joka toimii nykyään ruokapöytänä.

 V E S S A

Vessaan muutoksia ei ole tullut, kumiankka on vain saanut jälkeläisiä.

Kun aika on

Tasan vuosi sitten elämäni muuttui hetkessä. Viiden vuoden suhde loppui. Tämän ei pitänyt tulla yllätyksenä kun merkkejä lopusta oli tullut, mutta kyllähän se yllätti. Viisi vuotta on pitkä aika. Siinä kerkeää tottumaan heräämään toisen viereltä ja jakamaan kaikki ilot ja surut. Pelkäsin muutosta minkä tämä ero tuo elämääni.

Ensimmäistä kertaa elämässäni muutin yksin asumaan ja kaikki muuttui. En osanut tehdä itselleni ruokaa kun olin tottunut tekemään kahdelle. Yhtäkkiä pyykkiä oli puolet vähemmän ja siivoamista ei tullut kun kukaan ei sotkenut. Eikä kukaan ollut jakamassa sitä joka päiväistä arkea kanssani. Eikä viekkua, johon iltaisin käpertyä nukkumaan.

Tunsin itseni todella yksinäiseksi, vaikka lähelläni oli paljon ihmisiä, jotka välittivät. Ajattelin, että tämmöstä se nyt tulisi olemaan koko loppuelämäni.


Sitten joulun alla tinderiä selailessani löysin sen miehen joka vei jalat altani.Hänen kanssaan kaikki oli niin erillaista ja ajattelin, että tässä olisi nyt "se oikea". Huomasin olevani todella onnellinen moneen vuoteen. 

Hän auttoi tajuamaan kuinka elämäni oli ollut monen vuoden aikana jymähtäneenä paikoilleen. Olin työpaikassa, jonka piti olla vain hetken työ ja josta en edes pitänyt. Olin ollut suhteessa, jossa ei enään pitkään aikaan ollut rakkautta. Kaikki elämässäni oli ollut monta vuotta tasapaksua. En nauttinut elämästä vaan pelkästään elin sitä. Tuntui kuin olisin ollut monta vuotta jossain piilossa ja nyt vasta pääsin sieltä pois, nauttimaan elämästä.


Muutuin todella paljon kun olin hänen kanssaan. Sain pikku hiljaa sitä omaa itseäni takasin, jonka olin hävittänyt monen vuoden aikana, mutta silti tuntui etten ollut täysin ehjä suhteeseen. Tajusimme, että aika oli täysin väärä vaikka välittimme toisistamme todella paljon, joten jatkoimme ystävinä. Välitän hänestä edelleen ja vaikka aika olisikin nyt oikea, emme pystyisi enään palaamaan entiseen. Se ei tuntuisi enään luontevalta. Hän on silti mukana jokapäiväisessä elämässäni. 

Tällä hetkellä elämässäni on myös yksi toinenkin tärkeä mies, jonka tapasin syntymäpäivänäni. Tunsin samantien jonkinlaisen vahvemman yhteyden häneen. Olen oppinut tuntemaan hänet 5kk aikana todella hyvin ja hänestä on tullut todella tärkeä. Emme valitettavasti seurustele, vaikka ihastuin häneen ensisilmäyksellä. Uskon, myös ettei tunne ole yksipuolinen. 

Nyt olen miettinyt monta päivää kuinka elämäni on muuttunut vuoden aikana. Olen muuttunut ihmisenä todella paljon. Entinen materialisti on oppinut, ettei raha tuo onnea. Oppinut nauttimaan niistä pienistä asioista elämästä. Olen uskaltanut olla omaitseni, vaikka muut eivät siitä pitäisi. Olen jättäny työpaikkani ja päättäny lähtemään opiskelemaan. Kuljen myös nykyään 30kg kevyempänä ja takkutukkana.  
Elämääni on myös tullut monia uusia ihania ihmisiä, joita ilman en voisi nyt enään elää. 

Myönnän, että vuoden aikana on mennyt välillä ehkä liiankin lujaa, mutta nyt mä lupaan rauhoittua. Ainakin hetkeksi.